Missä hetkessä?

Anteeksi, mutta minä en osaa elää tässä hetkessä. Valitettavasti olen niitä ihmisiä, jotka tajuavat asioiden mukavuuden vasta jälkikäteen. Tilanteen ollessa päällä en aina osaa nauttia. Huomaan ajattelevani, että "ei tämä nyt mitenkään erikoiselta tunnu" tai "pääsiskö jo himaan". Tapahtuneen jälkeen minun pitää saada miettiä kokemaani, pohdiskella ja tulla lopputulokseen, että minulla taisi sittenkin olla hauskaa.

Pidän myös suunnittelusta. Luon lukuisia suunnitelmia pitkälle tulevaisuuteen. Sillä, toteutuvatko ne, ei ole mitään väliä. Niitä on vaan kiva tehdä. On mukavaa kuvitella "jos tästä tulisikin jotain". Haaveilla, hymyillä itsekseen omille suunnitelmilleen. Sitten, kun teen näin. Sitten, kun tämä onnistuu. Sitten, kun...

Välillä elän myös menneessä. Rakastan jäädä jumiin vanhoihin ajatuksiin tai tunteisiin. Minun muistoni ovat aina kullattuja, kauniita muistoja. Negatiiviset tapahtumat pyritään ymmärtämään mielessäni ja käsittelemään mahdollisimman positiivisiksi. Niistä tehdään osa kaunista universumiani, vaikka maalaisjärjellä ajateltuna paska on paskaa ja turha sitä lähteä selittelemään. Joskus negatiiviset asiat kuitenkin jäävät mieleen ja sitä takertuu niihin kyvyttömänä päästää irti.

Ymmärrän kyllä hetkessä elämisen tavoitteet, mutta haluaisin ihan omien havaintojeni kautta päättää, missä ihmeessä elän tämän päivän. Ja onko sillä nyt loppujen lopuksi mitään merkitystä, jos on itse onnellinen?

Kiva, jos haluat elää hetkessä. Minä elän mielummin näin.