Unet, jotka muuttavat päivän suunnan.

Viime yönä näin jälleen unen, joka oli yhtä elävä kuin tämä pilvinen keskiviikko. On kulunut jo tunteja heräämisestäni, mutta vieläkin tunnen sisälläni sen aavemaisen unimaailman ja pettymyksen siitä, että valitettavasti kaikki oli ainoastaan unta. Unessani pystyin tuntemaan kosketuksen, aistimaan tuoksut. Kykenin käsittelemään vaikeita tunteita, keskustelemaan niistä ja tekemään loogisia ratkaisuja. Ymmärsin ratkaisusi, kun päästit kädestäni irti ja annoit minun kävellä pois kohti pellonlaitaa, joka ei päättynyt mihinkään.

Tänään olen voimaton. Lamaantuneena olen katsellut ulos ikkunasta tuijottaen yhteen pisteeseen, joka loputtoman tuijotuksen voimasta laajenee sumuiseksi taustaksi. Tuo viime yön uni, josta heräsin hikisenä uuteen aamuun, tarjosi osaltaan mielen ohjelmaa koko päiväksi. Tavallaan en halua herätä siitä vieläkään, nautin ja koen yön tunteita toistamiseen.

Todellisuus, jonka me tunnemme, tarvitsee joskus otteita tuntemattomista todellisuuksista. En halua tulkita unia, en halua löytää niistä yhtymäkohtia eiliseen. Haluan kokea haavemaailmani kaikessa kauneudessaan, maailman, jota en voi hallita. Parhaita ovat ne päivät, jolloin utuisesta unesta saadaan osa todellisuutta ja siihen mukautettuun todellisuuteen on aikaa jäädä kellumaan.